Ihastuin akileijoihin muutama vuosi sitten ja siitä lähtien olen hankkinut erilaisia akileijojen siemeniä ja kylvänyt niitä syksyisin pitkin pihaa. Akileijat lähtevät helposti kasvamaan siemenistä ja niitä on monen muotoisia ja monen värisiä. Syksyisin kerään akileijojen siemeniä seuraavaa vuotta varten sekä tutuille jaettaviksi. Ensimmäiset akileijat kukkivat tänä vuonna toukokuun viimeisellä viikolla ja siitä ne jatkavat kukintaa pitkään syksylle saakka.
Bellikset eli kaunokaiset voivat tänä vuonna paremmin kuin viime kesänä. Etenkin punaisia ja vaaleanpunaisia on ilmaantunut aiempaa enemmän. Valkoisia belliksiä kasvaa nurmikolla eniten, koska ne ovat eri väreistä kestävimpia, niiden yli voi ajaa ruohonleikurillakin.
Iriksiä eli kurjenmiekkoja olen saanut paikallisesta puutarhakerhosta ihanilta kerholaisilta. Nämä keltalilat isot ja korkeat saksankurjenmiekat ovat tänä vuonna erittäin runsaskukkaisia. Lisäksi pihalleni on ilmaantunut useaan paikkaan matalia lilan värisiä kääpiökurjenmiekkoja, niiden taimia istutin viime kesänä.
Vaaleanpunakukkainen posliinirikko ja sininen loistotädyke sopivat ihanasti vierekkäin kukkapenkkiin kukkimaan. Molemmissa on hennot ja pienet kukat, jotka hohtavat ihanasti kun aurinko paistaa niihin.
Posliinirikko on kaunis ja pieni reunusperenna, jolla on vaaleanvihreänkirjavat paksut lehdet. Posliinirikko on levinnyt mukavasti muutaman vuoden aikana kukkapenkissäni ja se kestää hyvin siirtoa. Ilmeisesti luminen talvikaan ei haittaa sitä.
Loistotädykkeen taimia tilasin netin kautta jo v.2019, mutta istutin ne huonoon eli liian varjoisaan paikkaan pihallani, joten se ei kukkinut kunnolla 4 vuoteen. Viime vuonna päätin siirtää sen tähän aurinkoisempaan paikkaan posliinirikon viereen. Ja nähtävästi tein oikean siirron, koska tänä kesänä se kukkii kauniisti.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille blogini lukijoille!
