Kukat nousevat kilpaa maasta 26.4.2019

Oi, miten paljon kasveja onkaan jo noussut!

Voi tätä luonnon kauneutta. Kaikki kasvini tuntuvat selvinneen taas talvesta. Ja myös viime syksynä istuttamiani siemeniä on itänyt ja taimet nousevat. Kaikkia alkuja en edes vielä tunnista. Nyt on pakko jakaa näitä ihania kukkien kuvia teillekin.

Jouluruusu

Tuoksuorvokki

Pystykiurunkannus

Kultatyräkki, istutin viime vuonna

Kultahelokki, istutin viime vuonna

Narsissi, jonka istutin viime vuonna

Pioninalut nousevat viininpunaisina

Malvan ja loistosädekukan taimia

Orvokki-istutus, josaa on myös viiruhelpiä

Kukkien pajutuoli

Raparperipiirakkaa saadaan tänäkin vuonna

Lummetulppaani Heart`s Delight

Lummetulppaani nupussa

Syntymäpäivälahja ihanalta mieheltäni

Kuvassa olevat loistosädekukan ja malvan taimet ovat viime syksynä istuttamistani itsekeräämistä siemenistä. Ne lähtivät jo syksyllä hyvin kasvamaan ja nyt keväällä ne paljastuivat lumen alta samassa kunnossa kuin olivat viime syksynäkin. Jouduin ihan harventamaan niitä etteivät kasvaisi vieri vieressä.

Pionilla on selvästi ollut oikein suotuisa talvisää. Sain tämän vaaleakukkaisen pionin työkaveriltani vuonna 2009 kun muutin tähän asuntoon. Sama pioni oli ollut hänellä jo useita vuosia eli se on mahdollisesti jo parikymmentä vuotta vanha! Nyt se pukkaa viime vuotta enempi alkuja. Istutin viime syksynä 2 kappaletta n.10cm kokoisia pionin juurakoita ja nekin ovat nousseet. 

Pystykiurunkannuksen pieniä mukuloita sain ilmaisena kylkiäisenä viime syksynä kun tilasin kotipuutarhurilta facebookista jotain muita kasveja. Olenkin kuullut, että pystykiurunkannus saattaa levitä kovastikin. Joten istutin sen sellaiseen paikkaan, jossa leviäminen ei haittaa. Kaunis pieni kasvi näyttää olevan.

Tänään oli myös syntymäpäiväni ja mieheni osti minulle ihanan orkidean ja kinuskikakun. Hieman jännittää jättävätkö kissamme synttärikukan rauhaan vai löytyykö se aamullaa pöydälle kaatuneena. Kissoista kun ei koskaan tiedä!

Puutarhassa puuhailua ja käynti Koiramäen Pajutallilla

Kevät se vaan jatkuu ja ilmat lämpenevät, huhtikuu on lämmin. Joka päivä töiden jälkeen menen puutarhaan puuhailemaan ja kissatkin haluavat mukaan aurinkoa ottamaan. Koiramme Mokkakin tulee välillä pupunpapanoita syömään. Mokka tosin tahtoisi kaivaa maata ja koska ruohokaan ei ole vielä kunnolla kasvanut, niin en voi oikein antaa sen kaivaa. Saa sitten metsälenkeillä kaivella mitä haluaa.

Mokka etsii pupunpapanoita

Kimalainen taitaa lentää ohi...

Tuossa jälkimmäisessä kuvassa Mokan takana on alue jossa kasvaa tarha-alpia. Tarha-alpin ja aidan välissä on ollut tyhjää tilaa. Joten istutin siihen viime kesänä sormustinkukan taimia. Halusin istuttaa ne hieman kauemmaksi kulkuväylästä kun ovat niin myrkyllisiä. Ostin valkoisen ja lilan sormustinkukan toissakesänä enkä tiennyt, että ne leviävät todella valtavasti ihan itsekseen. En siis tajunnut poistaa kukintoja, vaan siemenet levisivät ympäri pihaa. Tänä kesänä olenkin sitten viisaampi. Viime kesä menikin sitten niitä maasta putkahtavia (niitä tulee edelleen) taimia poistellessa ja annoin niitä paljon ystäville ja lähialueen puutarhureille. Parikymmentä alkua istutin siis tuohon kukkapenkkiin ja hyvin ovat selvinneet talvesta. Nyt huomasin, että taimet olivat liian lähellä toisiaan, joten hieman harvensin niitä. Tosi sitkeä kasvi tuo sormustinkukka kyllä on. Saa nähdä kukkiiko se nyt sitten tänä kesänä kuten kuuluisi.

Sormustinkukan taimi

Sormustinkukka kesällä 2017

Kävin eilen eli 22.4.19 mieheni kanssa Koiramäen Pajutallissa Tuusulassa. Olin jo pitkään halunnut käydä siellä. Ja kyllä siellä olikin kaikenlaista pajusta, lehmiä, pupuja, hanhia ja vaikka mitä. Ensi kerralla kun taas käydään niin ostan varmaan ihanan pajulehmän. Tällä kertaa tyydyin 10 orvokkiin, kun kotona oli vain narsisseja. Orvokit oli juuri sinä aamuna haettu kuulemma läheiseltä puutarhalta. Koiramäen Pajutallissa oli myös muutama kotieläin, kaneja ja minipossuja. Possut ottivat aurinkoa. 

2 peikkoa :)

Teetuokio munkin kera

Ihanat pajulehmät

Söpöt minipossut

Ihanat orvokit

Viiruhelpin harventaminen keväällä

Viiruhelpin karsiminen 6.4.2019

Viiruhelpi kesällä, kauniin väriset lehdet

Viiruhelpia kukka-asetelmassa

Minulla on ollut viiruhelpiä jo useamman vuoden ajan. Se leviää voimakkaasti etenkin maan alla talven ja kevään aikana. Minulla on viiruhelpiä kahdessa paikassa pihallani. Toisessa se saa levitä aika vapaasti, mutta tässä terassin vieressä olen rajannut sen nurmikkoreunuksella, jotta se pysyisi kurissa. Joka kevät viiruhelpi rajaamisesta huolimatta karkaa aidan alta 20-30cm pituisilla juurillaan. Ja sama tapahtui tänäkin keväänä. Joten otin puuutarhalapion käteeni ja ryhdyin harvennushommiin.  

Kuvassa näkyy kuinka viiruhelpi on sukeltanut nurmikkoreunuksen alta

Tämän näköinen oli lopputulos pitkän kaivamisen jälkeen

Nämä karsitut viiruhelpit annan ystävilleni

Aloitin kaivamalla viiruhelpiä ylös maasta ja samalla otin varovasti nurmikkoreunuksen alta karanneet juuret myös pois. Poistin viiruhelpiä ainakin 30-40cm levyiseltä alueelta. Laitoin ne muoviruukkuihin ja annan ystävilleni. Viiruhelpi pärjää tuollalailla muoviruukuissa muutaman viikon ihan hyvin, vaikka öisin olisi hieman pakkastakin. Se vaan on niin kestävä kasvi. Tällaisen harventamisen jälkeen minun ei tarvitse kuin ottaa yksittäisiä karkulaisjuuria kesän aikana pois. Eli vaikka toisin sanotaankin usein, niin ainakin minun pihallani viiruhelpin saa pysymään kurissa eli kasvamaan tietyllä alueella.

Lopuksi vielä kastelin pihan n.100 litralla lämmintä akvaariovettä. Kastelen kaikki muut alueet paitsi ne, joissa on syötäviä kasveja. Olen viime vuonna kuullut että etenkin keväisin on hyvä hieman kastella pihaa kun se kuivuu. Nyt on ollut aika vähän sateita Helsingissä. 

Akvaarivesi letkun kautta suoraan kastelukannuihin.

Lehtikala uiskentelee akvaariossani